Sijoitustuotteita on markkinoilla nykyään rajaton määrä. Ohessa yleistä tietoa sijoittamisesta ja yleisimmistä sijoituskohteista. Linkit osiossa on lisää sijoittamiseen liittyvää yleistä informaatiota.

Tuotto ja riski kulkevat käsi kädessä

Ennen sijoituspäätöstä jokaisen sijoittajan tulisi itse määrittää riskinsietokykynsä ja tuottotavoitteensa. Näiden perusteella voidaan valita oikeantyyppisiä sijoitustuotteita.

Riskillä tarkoitetaan sijoituskohteen arvon heilahtelua, eli volatiliteettia. Mitä enemmän riskiä sijoituskohde sisältää, sen suurempi sen odotettu tuotto on ja toisinpäin.

Yleisimmistä sijoitusmuodoista kaikkein pieniriskisimpiä ovat pankkitilit ja lyhyen koron rahastot. Keskipitkän ja pitkän koron rahastot sekä yhdistelmärahastot muodostavat seuraavan riskiluokan. Korkorahastojenkin tuotto saattaa siis olla negatiivinen korkojen noustessa. Korkeimmillaan riski on osakemarkkinoille sijoitettaessa. Vastaavasti osakemarkkinoiden tuototkin ovat pitkällä aikavälillä suurimmat. Eniten riskiä sisältävät yksittäiset osakkeet, kehittyville markkinoille sijoittavat rahastot ja erikoissijoitusrahastot.

Esimerkiksi varovaisen sijoittajan tulisi yli viiden vuoden sijoituksissa sijoittaa noin neljäsosa osakepohjaisiin sijoituksiin niiden paremman tuoton vuoksi. Loput sijoituksista tulisi olla vähempiriskisissä sijoituskohteissa (pankkitili, korkosijoitukset ja pääomaturvatut indeksilainat). Riskiä ja sitä kautta korkeita tuottoja hakevalla osakepohjaisia sijoituksia tulisi olla suurin osa salkusta. Osakepohjaisen salkun riskiä voidaan kuitenkin pienentää hyvin harkitulla hajautuksella tuotto-odotuksen siitä kärsimättä.

Hajautus on tehokas keino vähentää riskiä

Tutkimusten mukaan monet sijoitussalkut ovat heikosti hajautettuja, koska sijoittajat ylipainottavat kotimaansa tai kotimarkkinoidensa arvopapereita. Tätä taipumusta kutsutaan termillä ”home asset bias”. Se viittaa sijoittajien keskuudessa havaittuun taipumukseen rakentaa sijoitussalkkuja, joissa ulkomaalaisten sijoitusten osuus on liian pieni. Sijoitukset tulisi hajauttaa eri omaisuusluokkien, maantieteellisten alueiden, yritysten liiketoimintasektoreiden, arvopaperien ja sijoituksen tekemisen ajankohdan mukaan. Lisäksi olisi hyvä hajauttaa sijoituksia myös niiden tarjoajien suhteen.

Tuoton ja riskin vertaaminen kertoo sijoituksen suorituskyvyn

Yleisin tapa vertailla eri sijoituskohteita on ilmoittaa sijoitusten nettotuotto. Laskelmissa ei kuitenkaan oteta huomioon sijoituksen riskiä. Sijoittajalle on edullisinta löytää ihanteellinen riskin ja tuoton suhde: mitä pienemmällä riskillä sama tuotto saadaan aikaiseksi sitä parempi. Riskin ja tuoton suhde on tärkeä erityisesti rahastoja vertailtaessa. Rahastojen valinnassa sijoittajat kiinnittävät liikaa huomiota menneisyyden tuottoihin, huomioimatta sitä, millaisella riskillä kyseinen tuotto on saatu aikaan.

Riskin ja tuoton suhdetta kutsutaan sijoituksen suorituskyvyksi. Yleisimmin käytetty suorituskyvyn mittari on Sharpen indeksi, joka kuvaa riskiin suhteutettua tuottoa. Mitä suuremman arvon Sharpen indeksi saa, sen paremmin sijoitus on tuottanut suhteessa riskiin.

Sijoitusinstrumentteja lyhyesti esiteltynä

Sijoituslainat

Sijoituslainat ovat useimmiten nk. pääomaturvattuja sijoitustuotteita. sijoituslaina on joukkovelkakirjalaina, jonka tuotto on sidottu tietyn indeksin tai useammasta markkinasta muodostetun korin kehitykseen ja niiden pääoma on yleensä turvattu. Katso lisää sijoituslainat sivuilta.

Plussat
+ yleensä pääomaturva
+ tehokas hajautus eri markkinoille
+ mahdollisuus osallistua sijoitusstrategioihin, joihin muutoin on vaikea päästä mukaan esim. minimipääomavaatimusten takia
+ osakeindeksilainan kautta päästään hyötymään osakemarkkinoihin liittyvästä suuremmasta nousupotentiaalista
+ tarjoavat samoja etuja kuin kustannustehokas indeksisijoittaminen
+ harvoja sijoitustuotteita, joihin joissain tilanteissa kannattaa sijoittaa velkarahalla (nk. velkavipu),

Miinukset
- mahdollinen pääomaturva on voimassa yleensä vain sijoitusajan lopussa, vaikka ne on yleensä mahdollista myydä jo ennemmin
- pääomaturva ei kata mahdollista ylikurssia ja merkintäpalkkiota
- liikkeeseenlaskijan tullessa maksukyvyttömäksi voidaan sijoituksen nimellispääoma ja mahdollinen tuotto menettää joko osittain tai kokonaan
- tuotto riippuu kohde-etuuden kehityksestä, josta ei voida antaa takeita
- voivat olla pitkäaikaisia
- ehdot saattavat olla monimutkaisia, jolloin vaara siitä, että ehdot eivät ole sijoittajalle suotuisat kasvaa
- tuotto saattaa olla rajattu johonkin, jolloin huipputuotot saattavat jäädä saavuttamatta

Sijoitusrahastot

Sijoitusrahastolla tarkoitetaan osakkeista, koroista tai muista arvopapereista koostuvaa rahastoa, jonka omistavat siihen sijoittaneet yksityiset henkilöt, yhteisöt ja säätiöt. Sijoitusrahasto on siis useiden tahojen muodostama kollektiivinen sijoittaja, joka tarjoaa pienille sijoittajille mahdollisuuden hyödyntää suuren sijoittajan asiantuntemusta ja kustannustehokkuutta. Rahastoyhtiö kerää säästäjien varoja yhteen ja sijoittaa ne useisiin eri sijoituskohteisiin, jotka yhdessä muodostavat sijoitusrahaston. Rahastoyhtiö myös hoitaa sijoitusrahaston varoja. Rahasto jakaantuu keskenään yhtä suuriin rahasto-osuuksiin, jotka tuottavat samanlaiset oikeudet rahastossa olevaan omaisuuteen.

Sijoitusrahastoja voidaan jaotella niiden sijoituskohteiden mukaan. On olemassa esimerkiksi erilaisia korkorahastoja, eli lyhyen, keskipitkän ja pitkän koron rahastot, osakerahastoja, yhdistelmärahastoja ja erikoissijoitusrahastoja.

Erikoissijoitusrahastoihin kuuluvat esimerkiksi indeksirahastot, absoluuttisen tuoton rahastot ja erilaiset riskirahastot. Erikoissijoitusrahastot poikkeavat tavanomaisista rahastoista siinä, että niiden säännöt ovat sijoitusrahastolakia väljemmät valtioneuvoston luvalla.

Plussat
+ puhtaita indeksirahastoja lukuun ottamatta sijoituksista vastaa aina sijoitusalan ammattilainen
+ arvopaperikauppaa voidaan käydä verovapaasti siihen asti, kunnes rahasto lunastetaan
+ sijoitusrahastossa sijoitukset hajautetaan useaan yksittäiseen arvopaperiin
+ sijoitusrahastojen avulla voidaan sijoittaa eksoottisempiinkin kohteisiin, joihin sijoittaminen suoraan olisi vaikeaa ja kallista
+ mahdollisuus sijoittaa pieniäkin summia
+ hyvä likviditeetti, eli varansa voi normaalitilassa lunastaa nopeasti

Miinukset
- useimmat sijoitusrahastot ovat keskittyneet vain tiettyyn erikoisalaan, joten sijoittajalle jää edelleen hajautuksen aiheuttama vaiva ja sijoittaja joutuu seuraamaan, onko mukana oikeilla markkinoilla kussakin tilanteessa
- sijoitusrahastojen vertailu on suhteellisen vaikeaa, koska pitäisi aina tietää, millä riskillä kyseinen tuotto on saatu aikaan
 -kustannukset saattavat olla suhteellisen suuret

Korkorahastojen hyviä ja huonoja puolia:

- lyhyen koron rahastojen riskit ovat yleensä pienet, mutta niiden tuottokin jää alhaiseksi
- keskipitkän ja pitkän koron rahastojen tuotto saattaa olla suurempi, korkotason laskiessa niiden arvo yleensä nousee ja päinvastoin
- yksittäisen sijoittajan on hankala hajauttaa sijoituksiaan korkomarkkinoille, joten korkorahastot tarjoavat tähän hyvän työkalun

Osakerahastojen hyviä ja huonoja puolia:

- osakerahastojen kautta sijoitukset voidaan hajauttaa halutessaan hyvinkin laajasti (maantieteellisesti, sektoreittain, yrityksittäin)
- osakerahastojen tuotto voi vaihdella paljon eri markkinatilanteessa
- jos sijoitusaika on riittävän pitkä, osakemarkkinoiden riski pienenee huomattavasti ja päästään hyötymään korkeammasta tuottopotentiaalista